Suklaamousse

Se onnistui, se kerrankin onnistui! Aikaisempia suklaamousseyritelmiä on takana muutama, tämä oli ainakin kolmas. Ensimmäinen oli niin paksua, että sitä olisi voinut levittää veitsellä leivälle, toinen taas ei oikein vaahtoa nimeksikään. Tällä kertaa alkuperäisenä reseptinä oli toinen, joka  nyt sitten onnistui kuin onnistuikin. Lisäksi, tämä ainakin oli helppo!

Alkuperäinen ohje: Suklaamousse / Viinikassi.fi

Annoksia n. 4 kpl 170 g tummaa suklaata (kaakao noin 50%) 4 kananmunaa 1 dl kuohukermaa suolaa tarjoiluun vadelmia Sulata suklaa, joko vesihauteessa tai varovaisesti mikrossa. Lisää joukkoon pieni ripaus suolaa, sillä se korostaa suklaan makua. Siirrä sulatettu suklaa sivuun jäähtymään. Erottele keltuaiset ja valkuaiset omiin kulhoihinsa. Riko keltuaisten rakenne pienellä vatkauksella ja sekoita sitten keltuaiset sulan suklaan joukkoon. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää valkuaisvaahto suklaan joukkoon muutamassa erässä. Älä vatkaa, vaan kääntele vaahto esim. nuolijalla tasaisesti. Tarkoitus on saada seos tasaiseksi, mutta säilyttäen valkuaisvaahdon kuohkeus. Vatkaa kerma suhteellisen kovaksi vaahdoksi ja sekoita kermavaahto myös muutamassa erässä suklaavaahdon joukkoon. Jaa annoskulhoihin - tai siirrä yhteen isoon kulhoon, peitä kelmulla ja laita jääkaappiin jähmettymään muutamaksi tunniksi. Tarjoile esim. tuoreiden vadelmien kera.

Vinkkejä: Kokeile erilaista suklaata, mutta omalla vastuulla. Oma kokemukseni erittäin tummasta suklaasta isolla kaakaoprosentilla on, että siinä on mousseen jo liian vähän rasvaa… Kannattaa antaa pakastevadelmien sulaa rauhassa huoneenlämmössä, tällöin ne säilyttävät parhaimmin muotonsa, eivätkä ole vetisiä. Panosta: Mausta suklaamousse esim. pienellä lorauksella likööriä tai konjakkia, tai vaikka ripauksella chiliä. Voit myös sekoittaa suklaamoussen joukkoon "sattumia" kuten suklaarouhetta, jos haluat mousseen enemmän rakennetta. Sekoita nämä joukkoon tällöin ennen kuin siirrät sen jääkaappiin jähmettymään.

Hirvenlihakääryleitä ja perunalunta

Kokeilevan keittiön hengessä päätin yhdistellä kahta reseptiä yhdeksi. Mustapippurijuusto sopi varsin hyvin kääryleiden täytteeksi ja punaviini sekä loraus ruokakermaa toivat kastikkeeseen juuri sen täyteläisyyden jota siihen kaipailinkin. Eli lopputulos oli varsin maukas ja kerrankin onnistuin myös tekemään ihkaoikeaa perunalunta! Aikaisemmat perunalumikokeilut ovat olleet enemmän tai vähemmän epäonnistuneita ja lopputuloksena on ollut lähinnä muusia.

Alkuperäinen ohje: Hirvenlihakääryleet / Kotiliesi

Annoksia n. 4-5 kpl n. 1 kg hirven paistia 150 g pekonia 150 g mustapippurituorejuustoa (esim. Valio Mustapekka) 1 sipuli vettä kanttarellejä tuoretta timjamia suolaa loraus punaviiniä loraus ruokakermaa perunoita (jauhoinen lajike) Hirvenlihakääryleet Leikkaa paistista ohuita siivuja ja painele niitä kevyesti käsin jotta ne litistyvät ja leviävät. Lihanuijaakin voit käyttää, mutta ole varovainen, ettei liha repeile. Laita viipaleen yhteen reunaan muutama nokare mustapippurijuustoa ja kääri rullalle. Kääri pintaan 1-2 viipaletta pekonia ja kiinnitä cocktailtikuin. Kun olet saanut kaikki kääryleet valmiiksi, kuumenna paistinpannu oikein kuumaksi (ilman rasvaa, pekonissa on sitä varsin riittävästi). Paista kääryleet muutamassa erässä pannulla niin, että ne ruskistuvat joka puolelta kevyesti. Kun kääryleet on paistettu, kaada pannulle noin 3 dl vettä ja anna kiehahtaa lihaliemeksi. Siirrä paistetut kääryleet pataan. Lisää joukkoon pilkottu sipuli (voi olla isompinakin lohkoina, oman maun mukaan), kanttarellit, silppua mukaan muutama oksa timjamia ja lisää pieni ripaus suolaa. Kaada paistinpannulta lihaliemi pataan kääryleiden päälle sekä lorauta joukkoon punaviiniä, noin desilitran verran. Nestettä pitäisi olla niin, että kääryleet juuri peittyvät, lisää tarvittaessa vettä. Peitä pata kannella ja laita uuniin paistumaan 150 asteeseen noin tunniksi tai vähän reiluksi. Kun otat padan pois uunista, lorauta joukkoon vielä ruokakeraa noin desin verran ja sekoita. Tarjoile perunalumen kanssa. Perunalumi Kuori perunat ja keitä ne suolatussa vedessä kypsiksi, ei haittaa vaikka olisivat jopa vähän ylikypsiä. Valuta huolella, mielellään siivilään ja anna niistä haihtua vielä viimeiset vedet. Purista perunapuristimella lumeksi, tai jos et perunapuristinta omista, niin painele siivilän läpi jolloin lopputuloksen pitäisi olla sama. Aterian kanssa (ja sinne padan joukkoon) sopii hyvin Pinot Noir -punaviini, meillä oli kaverina Argentiinalainen Llai Llai.

Vinkkejä: Käytä rasvaista pekonia, mielellään paksuimpia viipaleita mitä löydät. Hirvenliha on sen verran kuivaa ja rasvatonta, että pekonin rasva tulee tarpeekseen. Ohjeeseen ei kuitenkaan muuten lisätä lainkaan rasvaa. Jos käytät tuoreita kanttarellejä, paista ne ensin pannulla öljyssä tai voissa. Ohjeessa käytetyt kanttarellit olivat pakastettuja, jotka oli paistettu ennen pakastamista. Paistamiseen kannattaa käyttää keittiöpihtejä työvälineenä, niillä on helpoin käännellä kääryleet pannulla. Jos et pidä sienistä, jätä pois. Oma sieni-inhoni on opetteluvaiheessa ja tässä ne eivät kyllä haitanneet tippaakaan - päinvastoin! Kokeile muita täytteitä kääryleisiin, alkuperäisessä ohjeessa suositeltiin fetaa tai sinihomejuustoa. Muista kuitenkin maustaa ruoka pippurilla, jos jätät pippurijuuston pois. Muista kertoa ruokailijoille, että kääryleissä piileskelee cocktail-tikkuja! Kannattaa jopa painaa mieleen lukumäärä, niin ne on helpompi kaivella esiin ennen syömistä.

Juustosarvia

Ihan paras idea yleensä on tehdä tarjottavaksi jotain, mitä ei ole ikinä ennen tehnyt, vaan ainakin tällä kertaa lopputulos oli kuitenkin ihan onnistunut. Tähän asti olen kaikki croissantit ja sen tapaiset syönyt muualla, ostanut valmiina tai vähintään pakasteina, mutta törmättyäni alkuperäiseen ohjeeseen totesin sen vaikuttavan sen verran yksinkertaiselta, että eihän tuo nyt voi mennä pieleen. Ainakaan kovin pahasti. Paitsi että ohje on helppo, se on myös nopea valmistaa.

Alkuperäinen ohje: Juustosarvet / Viinikassi.fi

Annoksia n. 16 kpl 5 dl vehnäjauhoja 4 dl emmental-raastetta 2 tl leivinjauhetta suolaa 150 g voita 1,5 dl maitoa Jos voi ei ole huoneenlämpöistä (ei se minulla ikinä ole, koska en sitä ikinä muista nostaa etukäteen pois jääkaapista), lämmitä sitä muutamia sekunteja ensin mikrossa, jotta se on pehmeämpää. Älä kuitenkaan sulata ihan juoksevaksi. Sekoita ensin leivinjauhe vehnäjauhoihin. Voit jättää 1 dl vehnäjauhoista tässä kohtaa pois ja lisätä sen vasta lopuksi tarvittaessa. Kaada jauhoseos voin päälle, lisää suola ja juustoraaste ja nypi tasaiseksi. Mittaa sitten joukkoon maito ja sekoita taikinaksi, mutta älä vaivaa. Jaa taikina kahteen osaan ja pyöritä isohkoiksi palloiksi. Kauli jauhotetulla pöydällä isoksi ympyräksi ja leikkaa ristikkäin kahdeksaan osaan jotta saat pitkiä kolmioita. Rullaa kolmiot leveämmästä päästä kapeampaan ja asettele pellille. Voitele sarvet kananmunalla, ripottele päälle vielä juustoraastetta ja paista uunissa noin 10-15 min 200 asteessa.

Vinkkejä: Kannattaa syödä lämpiminä tai edes huoneenlämpöisinä, silloin koostumus ja maku on parhaimmillaan Säilytä liinalla peitettynä, tällöin pysyvät lämpiminä pidempään Näitä ei tarvitse valmistaa kovin paljon etukäteen, koska ovat hyvin nopeita värkätä Pihistä: Vaihda voi margariiniksi, näin se oli myös alkuperäisessä ohjeessa Vähennä juustoa tai vaihda vähärasvaiseen Panosta: Kokeile muitakin juustoraasteita. Kannattaa valita kuitenkin maultaan voimakkaita juustoja. Täytä sarvet juustoraasteella tai vaikka kinkkusuikaleilla tai esim. aurinkokuivatulla tomaatilla, kun ryhdyt käärimään niitä.

Kirjolohta ja parsakaalisalaattia

Alkaa tuo grillikausi olla oikeastaan jo ohitse, mutta vähän aikaa sitten ostettua grillauskastiketta piti kuitenkin päästä kokeilemaan. Liharuoat kun ovat poistuneet ruokalistalta täksi kuuksi, kohteeksi jäi oikeastaan kala ja tarkemmin tässä tapauksessa tarjouksesta bongattu kotimainen kirjolohi. Kaveriksi kirjolohi, joka sai hunaja-valkosipulikastikkeen maun, sai mukaillun parsakaalisalaatin ja nämä kaksi täydentävät toisiaan itse asiassa aika kivasti.

Alkuperäinen ohje: Kaikkien aikojen parsakaalisalaatti / Kauhaa ja rakkautta

Annoksia n. 2-3 kpl kirjolohifilee Hunaja-valkosipuli Hot BBQ (Poppamies) 1 parsakaali 1,5 rkl balsamiviinietikkaa suolaa sokeria 1 pss (150 g) cashew-pähkinöitä 1 tuore chili 3 kpl valkosipulinkynttä chiliöljyä juustokumina Parsakaalisalaatti Sekoita balsamiviinietikkaan hyppysellinen suolaa ja sokeria. Leikkaa parsakaali kukinnoiksi ja sekoittele balsamiviinietikkaan maustumaan, noin tunnin verran riittää. Maustumisen aikana kannattaa sekoitella muutaman kerran. Lorauta chiliöljyä paistinpannulle, lisää joukkoon cashew-pähkinät sekä suikaloitu chili ja murskattu valkosipuli. Paista hetken pannulla, mutta varo etteivät pääse palamaan. Kaada joukkoon marinoitu parsakaali ja sekoittele maut keskenään. Parsakaalia ei ole tarkoitus paistaa, mutta lämpimällä pannulla saat maut hyvin sekaisin. Tarjoile heti. Kirjolohi Grillaa kirjolohifilee keskilämmöllä ensin hetken nahkapuol ylöspäin, sitten käännä ja valele kalaa grillauskastikkeella. Kastiketta voit valella grillauksen ajan oman makusi mukaan. Kastike mustuu kalan pintaan, mutta se ei makua haittaa.

Vinkkejä: Kokeile parsakaalisalaattia myös muiden lisukkeiksi - tai ihan yksinään. Parsakaalin käyttäminen pannulla tuskin on välttämätöntä, alkuperäisessa ohjeessa niin ei tehdä. Sillä kuitenkin paikkasin hieman lyhyeksi jäänyttä marinointiaikaa, eikä se osoittautunut lainkaan huonoksi ratkaisuksi. Chiliöljylle löytyy myös valmistusohje mm. Nigella Express -kirjasta, joskin kaupasta löytynee valmiita vastineitakin. Pihistä: Käytä chiliöljyn sijaan rypsiöljyä. Vähennä halutessasi pähkinöiden määrää. Panosta: Tee kalalle oma marinadi tai grillauskastike. Hunaja-valkosipulinen makumaailma sopi varsin hyvin parsakaalisalaatin chili-valkosipuliseen makumaailmaan.

Punajuuri-mozzarella-pestopasta

Lihaton lokakuu etenee tasaista tahtia ja siitä syystä vaihteeksi taas kasvisruoka ja vielä kaikenlisäksi pasta. Syödään meillä muutakin, mutta kun nämä pastat ovat lähellä sydäntä ja oma bravuuri, niin näitä tänne blogiin nyt luontaisimmin satunnaisesti tupsahtelee. Vaan tätä kannattaa testata, on todellakin vaivan arvoinen, vaikka vähän hidas onkin valmistaa! Alkuperäisen ohjeen vuohenjuusto vaihtui lennossa mozzarellaksi, kun sitä nyt sattui olemaan, vaan sehän sopi tähän ruokaan varsin mainiosti.

Alkuperäinen ohje: Syksyinen luksuspasta punajuuresta, pestosta ja vuohenjuustosta / Kiusauksessa

Annoksia n. 4-5 kpl 6-8 kpl tuoreita punajuuria 2 palloa mozzarellaa n. 300 g tagliatelle- tai muuta nauhapastaa voita muutama oksa tuoretta timjamia mustapippuria suolaa Pesto 50 g tuoretta persiljaa n. 1 dl pinjansiemeniä n. 1,5 dl parmesanraastetta 1,5 dl valkosipuliöljyä 2 pientä valkosipulinkynttä ripaus suolaa ripaus sokeria loraus sitruunamehua Valmista ensin pesto. Helpointa se on yleiskoneella surauttaen, mutta onnistunee varmaan sauvaseikoittimellakin. Paahda ensin pinjansiemeniä hetken kuivalla paistinpannulla jotta ne saavat hieman väriä ja ne alkavat kiiltää ja tuoksua. Kaada sitten pinjansiemenet kulhoon ja lisää joukkoon kaikki muut ainekset paitsi öljy. Surauta hienoksi ja sen jälkeen lisää vielä öljy joukkoon ohuena nauhana. Pese punajuuret ja asettele ne uuninkestävään vuokaan merisuolapedin päälle kuorineen. Paahda punajuuria uunissa 225° noin 1,5 tuntia ja anna sitten niiden jäähtyä. Kun ne ovat jäähtyneet, kuori ne. Homma on ärsyttävä ja vaivalloinen, mutta usko pois että maku on sen vaivan arvoinen! Pilko kuoritut punajuuret sopiviksi lohkoiksi. Keitä pasta huolella suolatussa vedessä. Pastan kiehuessa paista punajuuret voinokareessa timjaminoksien kera paistinpannulla. Mausta vielä mustapippurilla ja halutessasi pienellä ripauksella suolaa. Valuta pasta ja sekoita sitten pastan joukkoon noin 1 dl pestoa. Sekoita hyvin. Nostele sitten mukaan punajuurilohkot ja revi sekaan mozzarella. Sekoita kevyesti ja tarjoile.

Vinkkejä: Alkuperäisen ohjeen punajuurimäärä oli mielestäni tosi vähäinen, mutta säätele punajuurten koon mukaan! Valkosipuliöljy tuli pestoon koska kaapissa oli liian vähän oliiviöljyä, vaan toi siihen myös kivan lisän. Valkosipuliöljyn valmistus on helppoa itse ja hyvä ohje löytyy mm. Nigella Express -kirjasta. Pesto kannattaa valmistaa etukäteen ja myös punajuuret paahtaa hyvissä ajoin. Kun tämä on tehty, loput sujuu aika nopeasti. Pestoa tulee kaksin- ellei jopa kolminkertainen määrä siihen mitä tähän ohjeeseen tarvitset, eli halutessaan kannattaa puolittaa peston ainekset! Pihistä: Korvaa valkosipuliöljy oliivi- tai vaikka rypsiöljyllä. Käytä valmista kaupan pestoa, kun kerran alkuperäinen ohje tarjoaa vaihtoehdoksi basilikapohjaisen peston, miksei sitten valmiskin kävisi. Panosta: Tee vielä pasta itse tai käytä tuorepastaa.

   Kaveriksi maistuu tuore patonki ja Torrésin San Valentin -punaviini.

Kesäkurpitsapasta

Pitkästä aikaa jotain uutta, näin sujuvasti se blogin päivittäminen aina unohtuu. Mutta itse asiaan, eli kesäkurpitsapastaan joka ei siis suinkaan ollut hiilariton ohje vaan kasvisruoka. Kerrassaan herkullinen kasvisruoka vielä kaiken lisäksi, niin että taas harkitsen aloittavani lihattoman kuukauden, mutta ehkä odotan grillauskauden loppuun ennen sitä. Bongasin ohjeen Viinikassi.fi:n viikkosähköpostista ja suunnilleen kuolasin sitä jo lueskellessani ja päätin, että tätä minä teen viikonloppuna, vaikkei muita ruokailijoita nyt olekaan paikalla. Sitä paitsi, viinikaapissakin sattui sopivasti olemaan tuo ruoan kanssa suositeltu valkoviini. Eikä muuten ollut huono päätös lainkaan.

Alkuperäinen ohje: Italialainen kesäkurpitsapasta / Viinikassi.fi

Annoksia n. 2-3 kpl 2 pientä kesäkurpitsaa (n. 400 g) 1 sipuli 3-4 kynttä valkosipulia 1 punainen chili n. 1,5 dl parmesanraastetta n. 1-2 dl pastan keitinvettä spaghettia (täysjyvä sopii hyvin) nippu lehtipersiljaa oliiviöljyä suolaa mustapippuria Kuutioi sipuli, hienonna valkosipuli, suikaloi kesäkurpitsa ohuiksi suikaleiksi ja silppua chili. Laita pastan keitinvesi jo tässä kohtaa kiehumaan, itse kasvikset kypsyvät nopeasti. Paista kaikki edellämainitut kasvikset samaan aikaan korkeareunaisessa pannussa oliiviöljyssä. Alenna lämpöä, kun kesäkurpitsat alkavat olla pehmeitä - ei ole tarkoitus kypsentää niitä ihan muusiksi asti. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan al denteksi, ota talteen keitinvesi ja valuta pasta. Sekoita pasta pannulle kasvisten sekaan, lisää joukkoon silputtu lehtipersilja sekä parmesanraaste. Kääntele sekaisin ja lisää joukkoon vielä sopivasti pastan keitinvettä, että pastasta tulee mehevää muttei liian vetistä (jos vettä menee liikaa, lisää levyllä lämpöä ja kiehauta hetki). Tarjoile patongin ja valkoviinin kanssa, alkuperäinen suositus Masi Modello Delle Venize sopii varsin hyvin.

Vinkkejä: Säätele tulisuutta maun mukaan, itse en vaivautunut poistamaan chilin maltoa enkä siemeniä ja pastassa oli juuri sopivasti terävyyttä. Muista pastan keitinveden suolaisuus (se suolainen kuin välimeren vesi), etenkin ohjeessa jossa vettä hyödynnetään itse ruokaan sillä on ihan ratkaiseva merkitys. Älä ylisuolaa ruokaa, muista että keitinvesi tuo lisää suolaisuutta. Maista välillä mausteiden tasapaino. Kasvisruokaa tarvitsee maustaa yleensä reilummalla kädellä kuin liharuokia, oman kokemukseni mukaan. Pihistä: Ei tässä ohjeessä ole paljoa mistä pihistää, mutta halutessasi vähennä parmesanin määrää tai vaihda toiseen (kuitenkin voimakkaan makuiseen) juustoon. Juusto ei ole ratkaisevassa asemassa tässä ohjeessa. Panosta: Kokeile maustaa myös sitruunalla, joko mehulla tai sitruunan kuorella. Jäi itseltäni kokeilematta, mutta uskon että se toimisi.